Sininen ja punainen

Siinäpä väripari joka on jostain syystä pyörinyt mielssäni viime aikoina. Nimenomaan pimeässä vain aavistuksena hohtava tumma sininen ja sen parina hehkuva vahva punainen. Taidan olla vähän myöhässä, tuo väripari olisi sopinut täydellisesti pitkänperjantain tunnelmaan... 


Tumman yönsinisen syvällisyys on josain syystä viimeaikoina mietityttänyt. Siinä on jotain outoa voimaa, vetoavaa ja lumoavaa. Silti se jää jotenkin ulkopuoisen yksinäiseksi, omaan ylhäisyyteensä. Ehkä siksi että se on aina vain korkean taivaan väri, jotain mitä emme yllä koskettamaan. Mutta yhdistettynä lähelle tulevaan elämänmakuiseen punaiseen tuo sininenkin jotenkin herää eloon, suojelemaan elämää. Ihan kuin se toisi jotain uutta ja kestävämpää sisältöä punaisen läikkyvään elämään. Tarkoituksen? Kyllä, minulle sininen ja punainen yhdessä ovat ajatus ja sen toteutus, päämäärä ja liike sitä kohti, jotain henkistä ja jotain todella konkreettista. Kumpikin tarvitsee toisiaan...

Tulppaanit

Näin pääsiäisviikolla on pakko vähän avautua taas keltaisesta ja vihreästä. Tuo jopa rasittavan energinen väriyhdistelmä. Raikas ja ihana, keväisen iloinen.

Keltainen on oikeastaan vähän niin kuin valkoinen, siinäkin on niin paljon eri sävyjä ja vivahteita, että sillä voi luoda helposti erilaisia tunnelmia. Joissain kohtaa kuvaa se on jopa hyökkäävän iloinen ja riemastuttava kevyt keltainen, ja välillä taas vakavampi, sameampi, mietteliäämpi keltainen. Itse pidän erityisesti noista kohdista missä keltaiseen sekoittuu oranssia, ja väri saa syvyyttä, muttei sammuta hehkuaan.

Mutta luonnossa tämä upea huomioväri yhdistyy perinteisesti vihreään, eikä punaiseen (niin kuin minä tykkäisin:) Vihreä tuo kaivattua viileyttä ja rauhaa keltaisen riemuun, mutta sointuu silti kauniisti, onhan vihreässäkin itsessään aika paljon keltaista. Molemmat korostavat toistensa hyviä puolia minkä ehtivät. Voisiko mikään muu väriyhdistelmä paremmin kuvata tätä keväistä tunnetta, kuolleista heräävän uuden elämän ja auringon iloa!?