Harmaan sävyt

Kylläpä kuulostaa tylsältä aiheelta, mutta näin lumen, jään ja hankien aikaan on pakko vähän avautua harmaan kauneudesta. Kesti kauan ennekuin huomasin miten upeita on harmaan eri sävyt. Niitä on niin valtavasti, ja raja valkoisen ja harmaan rajamailla on todella häilyvä. Erityisesti lämpimän harmaat sävyt ovat lähellä sydäntäni, vaikka kylmän villeät tummanharmaat käyvät niin hyvin siniharmaisiin vuolukiven ja tumman veden sävyihin... Mutta lämmin vaaleanharmaa korostaa aivan upeasti mitä tahansa muuta väriä, punaisia, ruskeita, mustia, vihreitä, raikkaita turkoosin sävyjäkin... Varsinkin ihanan empirenkeltaisen rinnalla helmenharmaa luo klassisen ja hienostuneen, aina niin valoisan yhdistelmän.


Koivun tuohesta voisi suoraan ottaa sisustusväripaletin, tuohen valkoharmaat isoihin pintoihin ja sen toiselta puolelta paljastuvat lämpimän punertavat sävyt tekstiileihin. Tehosteeksi harkittuja mustia yksityiskohtia ja voila! Siinäpä täydellinen värimaailma esim. kylppäriin, keittiöön tai kodinhoitohuoneeseen, jossa lämpimänpunertavat sävyt on luonnollista tuoda tilaan puupinnoilla. Hmmm...*haaveilee*

Kuutio

Nyt aion paljastaa salaisuuden: Olenpa salaa haaveillut että olisipa kiva suunnitella sellainen mökki/talo, joka näyttäisi siltä kuin se olisi joku avaruudesta tipahtanut kuutio..:) 

Mutta tässä mökissä katto ulottuisi melkein maahan asti, ja kolme kuution sivua olisikin paanukattoa. Järvelle päin oleva pääty olisi tietenkin melkein kokonaan lasia, jotta maisema näkyy hyvin myös nukkumaparvelle.

Ei mitään käryä olisiko tuollaista mahdollista toteuttaa, mutta ehkä vielä joskus pitää vähän jutella aiheesta jonkun arkkitehdin kanssa. :) Sisätilojen suunnittelu vasta hauskaa olisikin, kummallisia tilaratkaisuja ja erikoisia säilytystiloja… Sisätilat olisi pakko porrastaa jotenkin, ja nukkuminen varmaan järjestyisi parvelle. Keittiökalusteita varten varmaan olisi pakko rakentaa tilaan edes yksi pystysuora seinämä tuohon ulokkeen kohdalle, ja sen päälle jäisikin luonnollisesti parvi... hmmm.

Visio avaruudesta tipahtaneesta kuutiosta vain kärsii aika paljon jos mökkiin lisää kunnon räystäät, mikä suomen oloissa olisi tarpeen, joten käytännössä idea saattaa kadota jos sen yrittää toteuttaa järkevästi. Ehkä räystästä ei tarvittaisi jos mökki olisi vähän kallellaan terassille päin? 

Ei kai itse ideassa mitään vikaa, mutta kun itse aina irvailen monien arkkitehtien kuutio-ihannoinnille. Puhdaslinjaista ja selkeää, kovaa terästä ja lasia, perinteet, inhimillisyys ja toimivuus kaukana? Tuskin asia ihan niinkään yksioikoinen on, mutta liioitteluun kun on taipuvainen on niin onhan se kiva liioitella..:)

Siivilöityvä valo

Mikään ei saa vihreää hehkumaan niin kauniina kuin kirkas taivas puiden takana. Toisaalta, mikäpä väri ei hehkuisi kun valo tulvii sen läpi? Siksi kai kirkkojen lasimaalauksetkin ovat niiiin upeita. Mutta metsässä puiden ohuet lehdet vielä kerrostuvat niin kauniisti, tuoden väriin syvyyttä, toisaalla on tummia kohtia ja jossain aivan heleän vaaleita vihreän sävyjä. Lehtikatto suojelee silmiä, siivilöi häikäisevän kirkkauden  pehmeäksi yleisvaloksi. Joistain kohti valo kuitenkin puskee läpi pistellen teräviä reikiä unenomaiseen maailmaan, korostaen yksityiskohtia joita kukaan ei muuten huomaisi.

Tiedän, vihreä on suomalaisten yleisin lempiväri. Luonnon ja metsän väri, rauhallinen mutta hyväntuulinen. Itsekään en osaa päättää pidänkö enemmän viljankeltaisesta vai metsänvihreästä. Oikeastaan pidän kaikista väreistä, en voi väittä että toinen olisi parempi kuin toinen, niillä jokaisella on niin omat tunnelmansa ja paikkansa. Ehkä ne ovat vähän niin kuin tunteetkin, ne ovat jotakin varten olemassa, vaikka välillä näyttävät niin räikeiltä väärässä paikassa, mutta oikein kohdeltuina ovat aivan paikallaan ja tärkeässä roolissa.

Aaltoileva muoto

Olen aina rakastanut veden pinnan katselemista. Se rauhoittaa ja sitoo katseen, mutta aivan eri tavalla kuin takkatulen lumoava leikki. Vedessä on jotain levollista, vähän samaa kuin männyn kaarnassa. Muodon helppous ja yksinkertaisuus, jota ei tarvitse perustella kenellekään. Ja silti niin tarkoituksenmukainen ja toimiva. Kunpa kaikki muotoilu olisi yhtä yksinkertaisen hyvännäköistä. Mutta veden pinnassa on vielä nuo ihmeelliset heijastukset jotka muuttuvat jatkuvasti valon mukaan. Rannan puiden synkät varjot ja poutapilvien puhtaus, itsessään läpinäkyvä vesi vain heijastaa sen kaiken niin kauniisti. Ollapa itsekin samanlainen…