Aaltoileva muoto

Olen aina rakastanut veden pinnan katselemista. Se rauhoittaa ja sitoo katseen, mutta aivan eri tavalla kuin takkatulen lumoava leikki. Vedessä on jotain levollista, vähän samaa kuin männyn kaarnassa. Muodon helppous ja yksinkertaisuus, jota ei tarvitse perustella kenellekään. Ja silti niin tarkoituksenmukainen ja toimiva. Kunpa kaikki muotoilu olisi yhtä yksinkertaisen hyvännäköistä. Mutta veden pinnassa on vielä nuo ihmeelliset heijastukset jotka muuttuvat jatkuvasti valon mukaan. Rannan puiden synkät varjot ja poutapilvien puhtaus, itsessään läpinäkyvä vesi vain heijastaa sen kaiken niin kauniisti. Ollapa itsekin samanlainen…